Suomalaista perusopetusta on viime vuosina suitsutettu PISA-tutkimuksen tuloksista. Kansainvälisissä testeissä suomalaiset nuoret ovat olleet jo useamman kerran ylivertaisia kaikilla mitatuilla alueilla. Mistä saavutetut tulokset johtuvat?
Todellisuudessa Suomi pärjää oppilaiden tasaisuudella. Viimeisinä vuosikymmeninä suomalaisissa peruskouluissa on satsattu erityisesti nuoriin, joilla ei ole ollut kykyä eikä usein haluakaan oppia. Tällä tehokkaalla pakkosyötöllä on estetty näiden heikompien putoaminen ja ylläpidetty jonkinlaista sivistystasoa.
Tavoite lienee oikeudenmukainen ja hyväksyttävä. Tosin peruskoulua luotaessa perusopetukseen ujutettiin sosialistinen käsitys siitä, että oppiminen on puhtaasti ja ainoastaan taloudellisyhteiskunnallinen ilmiö. - Perusopetuksella oli tarkoitus tasoitta lapsen tietä kodin sivistyksellisestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta.
Tilanne on kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa muuttunut. Hyvinvointiyhteiskunta on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että osa kodeista ei näe koulunkäyntiä ja sen kauta hankittua sivistystä tärkeänä. Tämä on johtanut koulumotivaation heikentymiseen ja sitä kautta erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrän nopeaan kasvuun.
Suomen siirtyessa EU-jäsenyyden myötä osaksi globaalia maailmantaloutta on kuntien mahdollisuus pitää yllä riittävää perusopetusta heikentynyt. Paisuva erityisopetus vaatii yhä enemmän rahaa ja tuo raha joudutaan ottamaan yleisopetuksen kustannuksista. 70-luvun tasa-arvoajattelu on johtanut Orwelilaiseen tilanteeseen, jossa "toiset ovat enemmän tasa-arvoisia kuin toiset. - Nykyinen taloudellinen tilanne pakottaa yleisopetuksen kustannusten leikkaamiseen ja siten heikentää tavallisen oppilan asemaa.
Valtio on langettanut kunnille yhä enemmän tehtäviä. Tehtäviä, joihin monenkaan kunnan rahat eivättahdo riittää. Tuloksena on ollut säästäminen ja menojen karsiminen. Koko maan kattava kouluverkko on ollut kovassa kurituksessa, moni maaseutukylä on menettänyt oman koulunsa.
Opetuksesta on leikattu vähentämällä koululle annettavia oppitunteja (siis rahaa). Opetusryhmät ovat kasvaneet suurimmissa kouluissa niin suuriksi, että se vaikuttaa työrauhaan sekä opettajien ja oppilaiden jaksamiseen. Kun opetuksesta ei enää voida leikata, ovat useissa kunnissa edessä opettajien pakkolomat. Näin opetuksen laadusta, juuri niiden tavallisten yleisopetuksen oppilaiden, joudutaan tinkimään.
Peruskoulua ovat kehittäneet kasvatustieteelliset idealistit, joiden lähtökohtana on ollut heikompien tukeminen. Kasvatustieteellinen idealismi ilman taloudellista ajattelua on johtanut peruskouluun, jossa melastavat erityisopetuksen asiantuntijat omine vaatimuksineen. Viimeisimpinä ja kalliiksi todettuina tuulahduksina ovat yhtenäiskoulujen perustaminen sekä erityisoppilaiden härkäpäinen intekroiminen yleisopetuksen ryhmiin. Kalliiksi käy.
Peruskoulu syntyi vasemmistolaisen maailmankatsomuksen ja arvomaailman tuotteena. Nyt kuitenkin puhaltavat oikeistolaiset taloudellisen liberalismin tuulet.- Onko peruskoulun aika mennyt ohi? Onko peruskoulu jäänne menneiltä ajoilta? Onko meillä enää todellisuudessa poliittista tahtoa pitää yllä peruskoulua? Olisiko koulujärjestelmä mietittävä uudelleen vastaamaan nyky maailman ihanteita ja vaatimuksia? Olsiko koululaitos rakennettava niin, että yhteiskunta pystyy sen ylläpitämään.
Kynämies
